Juho Hacklin tunnetaan upeista pomppulyönneistään ja ahkerasta harjoittelusta läpi talven. Nyt sekä Hacklin että KPL pelaavat ennätyshyvää kautta, joka on vasta huipentumassa.
Tiistaina runkosarjan päätöskierroksella KPL otti Kiteen Pallolta täydet kolme pistettä ja onnistui yhdessä kauden päätavoitteistaan: pudotuspelien kotiedun nappaamisessa. Joukkue aloittaa syksyn pelit kotikentältä ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen.
Tärkeän välitavoitteen saavuttaminen vastoinkäymisistä huolimatta nosti joukkueen ilmapiiriä entisestään.
– Paransimme loppua kohti ja pelasimme hyvää pesistä. Ulkopelimme oli loppuajasta todella hyvää, Juho Hacklin suitsuttaa.
31-vuotias koppari on ollut kuluvalla kaudella yksi KPL:n tärkeimmistä runkopelaajista. Jokioisten Koetuksen kasvatti rikkoi oman kärkilyöntiennätyksensä (162 kärkilyöntiä), eikä lyötyjä juoksuja (2+17) ole Superpesiksessä kertynyt koskaan yhtä paljon kuin tällä kaudella.
Hacklin valittiin myös uransa ensimmäiseen Itä-Länteen, joten hän ei voi olla muuta kuin tyytyväinen.
– Olen tyytyväinen, kun kärkilyöntiennätyskin meni rikki. Nyt täytyy pelata vaan pelata tätäkin paremmin.
Itä-Länteen valituksi tuleminen ja itse peli olivat molemmat positiivisia yllätyksiä.
– Totta kai odotin valintaa hieman, mutta en miettinyt asiaa. Tuli siis yllätyksenä, kun soitettiin ja kerrottiin, että minut on valittu.
– Se oli hieno kokemus, toivottavasti niitä tulee vielä uusia. Jos jatkan samalla tavalla pelaamista, se on varmasti mahdollista, hän muistelee kotikentällä pelattua arvo-ottelua.
“Opin, mitä menestyminen vaatii”
Hacklin ei ole kuitenkaan aina ollut KPL:n takakentän lukko ja pomppukuningas.
Kesällä 2006 koppari pelasi kasvattajaseurassaan Jokioisten Koetuksessa Ykköspesistä. Takana oli jo useita vuosia synnyinseuduilla, mutta kesän jälkeen joukkue putosi Suomisarjaan.
Vain kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla pelaaminen ei sopinut Hacklinin suunnitelmiin, joten maisema vaihtui Kouvolaan.
– Ajattelin, että en lähde enää Suomisarjaa pelaamaan. Täällä oli silloin ykköspesisporukka, joten otin yhteyttä. Makon (silloinen pelinjohtaja Marko Hovi) kanssa soittelimme vähän aikaa ja saimme asiat hoidettua melko nopeasti.
KPL nousi lopulta Superpesikseen kaudeksi 2007, eikä ole sittemmin sieltä pudonnut. Myös Hacklin on pukenut mustakeltaisen pelipaidan ylleen jo vuosikymmenen ajan, sillä syytä vaihtaa ei ole ollut.
– Minulla ei ole oikeastaan ikinä ollut sopimus katkolla. Kerran minua kyseltiin muualle, mutta silloinkin sopimusta oli pari vuotta jäljellä, hän hymähtää.
Kymmeneen kauteen mahtuu kaikkea heikommasta menestyksestä mitaleihin asti. Vuosina 2009 ja 2010 joukkue pelasi mestaruudesta, mutta joutui tyytymään hopeaan.
Jotain jäi kuitenkin käteen.
– Katselin, kuinka rauhallista tekemistä kokeneilla pelimiehillä oli silloin pudotuspeleissä. Opin, mitä menestyminen vaatii, Hacklin tuumii.
Pomppua jo vuodesta 2011
Nyt jokioislainen on itse yksi joukkueen kokeneimmista pelaajista, joka tunnetaan erityisesti tehokkaasta pomppulyönnistään. Bravuuria on hiottu jo pitkään.
– Olen harjoitellut pomppua joskus junnuna paljonkin, mutta sitä ei tullut lyötyä. Vuonna 2011 juttelimme Miken (Mikko Hylkilä) kanssa, että täytyisi saada palottomampi ratkaisu esimerkiksi kakkostilanteeseen. Lähdimme lyömään pomppua, ja siitä asti sitä on hakattu, hän naurahtaa.
– Kouvolassa kenttä on kova ja etenijät nopeita, joten mikäs tässä.
Hacklinia pidetään myös arjen sankarina: pelaajana, joka ei kauden jälkeenkään jää laakereilleen lepäämään. Ahkera harjoittelu on muodostunut jo tavaksi.
– Aloitan treenaamisen monesti aika nopeasti sen jälkeen, kun kausi loppuu. Olen aina tykännyt treenata, eikä se ole koskaan ollut motivaatiosta kiinni, hän avaa.
Tiistaina alkavissa pudotuspeleissä vastassa on Oulun Lippo. Pomppuja tuskin puolivälieristä puuttuu, sillä kotietu ja Kouvolan kova kenttä takaavat lyönnille hyvät olosuhteet.
Jännitys ja lämpö nousevat jo, ja myös Hacklin povaa tasokkaita otteluja.
– Odotan tiukkoja pelejä. Hävisimme Lipolle kaksi kertaa runkosarjassa, vaikka peli oli hallussa kummallakin kertaa. Hallitsimme peliä, mutta hävisimme silti. Nyt hallinta täytyy muuttaa voitoiksi, Hacklin analysoi.
Kopparin mukaan runkosarjan loppua kohden parantunut ulkopeli on avainsana myös pudotuspeleissä.
– Ulkopeli kun kestää, vastustaja ei tee ylimääräisiä juoksuja. Sitten me pyöräytämme sisällä ne pari kolme juoksua, jotka voittaminen vaatii.
Hacklin vakuuttaakin, että kauden päätavoite – mitali – on täysin saavutettavissa.
– Uskon siihen, ei meillä ole mitään esteitä. Olemme pelanneet hyvää peliä koko ajan, joten kyllä mitali tällä pelillä tulee.