Pekka Taulasalo muistoissamme
Kouvolan Pallonlyöjien yksi tunnetuimmista pelaajista, Pekka Taulasalo menehtyi 10.9.2016. Kuollessaan hän oli 77-vuotias. Syntyjään hän oli kuusankoskelainen. Pekka kävi keskikoulun Kouvolan poikalyseossa, minkä jälkeen hän suoritti urheiluteknikon tutkinnon Vierumäen urheiluopistolla. Valmistuttuaan Pekka aloitti uinninvalvojan työt Palomäenkadun uimahallissa, joka avattiin 1964. Siellä Pekka työskenteli yli 30 vuotta.
KPL:n mestaruussarjajoukkueessa Pekka Taulasalo pelasi vuosina 1961 – 1970. Tuolla ajanjaksolla seura voitti neljä Suomen mestaruutta 1966 – 1969 ja hopean vuonna 1970. Itä-Länsi -otteluissa Pekka esiintyi kahdesti kuin myös Liitto-Lehdistö –otteluissa. Hänen pystymailalyöntinsä teki usein tuhoisaa jälkeä vastustajan ulkokentässä. Hän löi kaikkiaan 27 kunnaria ja 181 tavallista juoksua. Parhaana kautena 1967 kunnareita syntyi kuusi ja tavallisia 41. Lyöjätilastossa tuli kolmas sija. Pekka ei ollut mikään tuulennopea etenijä, mutta tuotuja juoksuja tuli plakkariin 136. Peruskuntoharjoitukset hän teki mieluiten yksin juosten pitkiä lenkkejä. Se ei ollut parasta lajiharjoittelua, mutta se Pekalle suotiin. Taulasalon ulkopelipaikka oli koko ajan ykköspesä.
Pekka Taulasalo on KPL:n kunniagallerian kuudes jäsen.
Hän pelasi jääkiekkoakin KPL:ssä. Jääkiekko oli KPL:n toinen laji vuosina 1960 – 1964. Samoihin aikoihin palloilulahjakkuus pelasi myös jääpalloa KUP:ssa.
Hän oli yksi aikansa suurimpia väriläiskiä pesäpallokentillä. Katsojaluvut olivat siihen aikaan eri luokkaa tämän päivän katsojamääriin verrattuna. Erään arvion mukaan 500 katsojaa tuli katsomaan yksistään sitä, solmiiko Pekka piikkarinnauhat uudelleen hutunkeittokiilassa ja näinhän aina tapahtui. Itsevarmuutta häneltä ei puuttunut. Takatilanteessa koppiohjeista huolimatta Pekka yritti vielä läpilyöntiä.
Aktiiviuran päätyttyä hänestä tuli fanaattinen penkkiurheilija. Mies oli tuttu näky KPL:n, Kouvojen ja KooKoon peleissä. Eikä kenellekään jäänyt epäselväksi, onko Pekka paikalla. Hänen huutonsa ärsyttivät osaa katsojista. Saattoi kuulua vastahuuto: ”Pekka, uimahalli palaa”. Mutta sitten ne vastahuudot loppuivat. Suuri yleisö alkoi kokea, että Pekka kommentteineen on osa tapahtumaa. Ja kun Pekka ei enää sairautensa vuoksi voinut peleissä käydä, alettiin kysellä; ”Missähän Pekka on?”
Sienestys ja marjastus olivat hänen lempiharrastuksiaan. Monet ystävät ja tuttavat saivat häneltä apua esimerkiksi lumitöissä ja polttopuiden teossa.
1990 –luvun alkupuolella Pekka sairastui vakavasti. Tuohon aikaan mielessä alkoivat pyöriä elämän syvimmät kysymykset. Huumorilla höystetystä ulkokuorestaan huolimatta Pekka oli hyvin yksinäinen ihminen.
Viimeiselle matkalle Pekka Taulasalon saattoivat omaiset ja ystävät.
Anssi Pälvisalo