KPL:n nettisivuilla nostetaan kuukausittain esiin persoonia, jotka ovat tehneet jo pitkään hyvää työtä seuran eteen. Nyt tarinoita kertomaan pääsee Pekka Veikkanen, joka on toiminut joukkueen bussikuskina yli 30 vuotta.
Lue myös aiemmat kuukauden kasvot:
Pekka Veikkanen on Koplan luottokuski
Pesäpallokentät ympäri Suomen ovat käyneet viimeisen 33 vuoden aikana Pekka Veikkaselle hyvin tutuiksi. Sekä edustusjoukkueen että junioreidenkin bussia ajavalla luumäkeläisellä on rutkasi tarinoita kerrotavanaan, sillä vuosien varrelle on mahtunut monenlaisia persoonia ja sattumuksia.
Veikkanen kiinnostui pesäpallosta ensimmäisen kerran, kun hänen poikansa Petri aloitti lajin harrastamisen. Pian häntä pyydettiin pelireissuille kuskiksi, ja pienen suostuttelun jälkeen luumäkeläinen hyppäsi bussin rattiin. Samalla tiellä hän on edelleen.
Kilometrejä kertyy kesän aikana melkoisesti.
– Superpesisjoukkueen kanssa ajan toistakymmentätuhatta kilometriä. Kaikki muut joukkueet mukaan lukien ajan varmasti 15 000-20 000 kilometriä pesäpallon takia. Siihen päälle tulevat vielä muut työt, Veikkanen naurahtaa.
Reissut eivät ole aina sujuneet ilman kommelluksia.
– Kerran olimme Kuopiossa menossa Sotkamoon. Joukkueenjohtaja sanoi, että lähdetään, kaikki ovat mukana. Katsoin sitten peilistä, että Sami Karjala oli vielä huoltoasemalla. Kerran puolestaan Sami Joukainen meinasi jäädä kentälle.
– Aina olemme kotiin päässeet: joko omalla tai jollain muulla bussilla, luottokuski nauraa.
“Kun Hacklin on valmis, ollaan lähellä lähtöä”
Luumäkeläisen mukaan pelireissuilla vallitsevat tietyt lainalaisuudet. Sekä pelaajilla että heidän varusteillaan on tiukasti vartioidut omat paikat. Myös aikatauluista on tullut tuttuja.
– Tässä oppii, ketkä ovat ensimmäisinä bussissa ja ketkä viimeisinä. Esimerkiksi silloin kun Juho Hacklin saapuu paikalle, ollaan melkein lähtövalmiita.
Vaikka Veikkanen nauttii työstään, ovat päivät joskus koko poppoolle todella pitkiä.
– Monta kertaa Oulusta tai Sotkamosta tullessa olemme olleet aamulla neljän tai jopa kuuden aikaan perillä Kouvolassa. Ovathan nämä pitkiä matkoja: Seinäjoen reissussakin menee 17-18 tuntia, hän tuumii.
Pitkät matkat ovat toki lyhyitä helpompia, mutta niiden lisäksi luottokuskilla on yksi suosikkikohde, jonne on mukavaa lähteä.
– Koskenkorvalle on kiva mennä. Siellä ovat Matti Latvalan isä ja äiti, he ovat sellaisia yleisihmisiä. Sieltä kuski saa kahvit ja pullat.
– Jossain yleisö ja olosuhteet ovat erilaisia. Kaikista hienoin kenttä on Vimpeli, siitä ei pääse mihinkään.
Terveyskeskuksesta Rännärille
Veikkanen on vuosien varrella ollut läsnä sekä tappion että voiton hetkillä. Toisinaan vaikeneminen on kultaa, mutta esimerkiksi mestaruuksien jälkeen pitkäkin matka takaisin Kouvolaan menee kuin siivillä.
– 2010 olimme Vimpelissä, kun edustusjoukkue hävisi finaalin. Se peli ratkesi yhteen lyöntiin. Sen totta kai näki, että tappio ottaa päähän.
– Vuonna 2011 A-pojat voittivat mestaruuden Vimpelissä. Siinä taas oli hienoa tulla kotiin.
33 vuoden kokemuksen jälkeen ei navigaattoreita tarvitse. Kartat löytyvät tarkasti omasta päästä, sillä kentät ovat käyneet jo tutuiksi. Aina pelipaikoille ei ole kuitenkaan päästy ilman eksymistä.
– Ajoin aikoja sitten ensimmäisiä kertoja Raaheen. Rännärille mennessä on opasteita, mutta ne häviävät yhtäkkiä. Marko Hovi neuvoi kääntymään yhdestä risteyksestä oikealle, ja olimme yhtäkkiä terveyskeskuksen pihassa. Onneksi siitä ei ollut pitkä matka perille, Veikkanen muistelee ristiretkeä.
Toni Kohonen on jäänyt Veikkasen mieleen
Joukkueet ovat olleet vuosien varrella hyvinkin erilaisia, mutta muistoihin ovat jääneet etenkin Toni Kohosen KPL-ajat. Lukkari tuli usein bussin etuosaan pitämään juttuseuraa vaikka keskellä yötä.
Kaikkien aikojen pistepörssin kärkimiehestä on myös tarinoita, jotka hymyilyttävät luottokuskia edelleen.
– Kerran olimme Kuopiossa, eikä bussissa ollut ilmastointia. Olimme menossa Sotkamoon, pelaajat menivät treenaamaan Puijon kentälle. Ajoin bussin puiden varjoon hieman pääportista kauemmas. Kohonen huuteli, että aja bussi tänne lähemmäs. Anssi Lammila sanoi, että ei Kohonen niin suuri tähti ole, ettei hän jaksaisi kävellä sataa metriä. Ajoin kuitenkin, koska olimme juuri jatkamassa matkaa.
KPL:stä on tullut vuosien saatossa iso osa Veikkasen elämää. Hän on ollut joukkueen mukana niin pitkään, että pesäpallossa olemassa on vain yksi seura.
– Pelinjohtajat ja pelaajat vaihtuvat, mutta kyllä minä tykkään KPL:stä. En voisi kannattaa mitää muuta seuraa. KPL on ollut aina minulle reilu.
Veikkanen uskoo myös, että tulevasta kesästä tulee hieno ja menestyksekäs.
– Jos joukkue pysyy terveenä, heillä on mahdollisuudet mennä vaikka loppuun saakka!
teksti: Anni Saarela kuvat: Saarela (Veikkanen), Jukka Rasimus