Kouvolan Pallonlyöjät, 85 vuotta
Kouvolan Pallonlyöjät on tunnettu ja arvostettu seura. Koplan jätkien piikkikengät ovat raastaneet pesäpallokenttiä jo vuodesta 1931.
Pitkä historia näyttäytyy rehtinä urheiluasenteena seuran perinteissä, pelaajissa ja kannattajissa. KPL:n väki voi ylpeänä sanoa, että kaikki mustaa ja keltaista tunnustavat ovat yhtä suurta perhettä.
KPL on vakaa ja kehittyvä seura. Kova työ ja hyvä henki kantavat pitkälle niin urheilutavoitteiden saavuttamisessa kuin koko toiminnan kehittämisessä. Sitoutuneet ammattilaiset haluavat pitää seuran huipulla ja Superpesiksen kärkikahinoissa.
Koplalla on hinkua ja sopivasti uhoa, kumpikin aineksia, joista menestyvä urheiluseura rakennetaan. Kun tähän vielä lyödään päälle rautainen kokemus, armoton ammattitaito ja väkevät kannattajat, on onnistumisen resepti kuin tähtiin kirjoitettu.
KPL:n tavoitteena kaudella 2016 on palata mitalipeleihin. Kaudella 2016 Kouvola isännöi Itä-Länsi huipputapahtumaa, kolmatta kertaa 10 vuoden sisällä!
Historia:
1930-luku
Pesäpallolla oli tukeva jalansija Kouvolassa jo vuonna 1931, mutta oman erikoisseuran kauppala sai vasta lokakuun toisena päivänä vuonna 1931, kun Eero Korhonen ja V.J. Riekkinen päättivät kutsua kokouksen koolle. Sihteeri Riekkisen alustuksen jälkeen kokous hyväksyi ehdotuksen perustaa Kouvolaan oma pesäpalloseura. Rautatieläisten seuratalon kerhohuoneessa pidetyssä kokouksessa Kouvolan Pallonlyöjät sai nimensä. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin kansakoulunopettaja Eero Korhonen.
Vuonna 1933 nuorten joukkue selviytyi Suomen mestariksi. Mestaruus antoi uskoa tulevaisuuteen. Berliinin olympiakisojen vuosi 1936 nousi merkittäväksi virstanpylvääksi, kun KPL:n nuorten joukkue uusi kolmen vuoden takaisen mestaruutensa.
1940-luku
Toiminta vilkastui ja KPL osallistui sarjoihin viidellä joukkueella. Vuonna 1947 miehet ottelivat Suomi-sarjassa, naiset mukana Suurkisoissa ja piirisarjassa. Junioreiden puolella myönteinen kehitys jatkui. Tuloksena Suurkisojen ja Suomen mestaruus. Vuonna 1948 KPL selviytyi mestaruussarjakarsintoihin, mutta tavoiteltu nousu valioiden joukkoon jäi saavuttamatta. Piirin mestari Myllykosken Kilpa-Veikot raivasivat tiensä Suomen mestaruuteen saakka.
1950-luku
Toiveiden täyttymys koitti vuonna 1951. Tiukkojen karsintojen jälkeen KPL nousi 20-vuotisjuhlien kunniaksi mestaruussarjaan! Vuonna 1953 KPL pukeutui uusiin baseball-mallisiin peliasuihin, jotka toivat raikkaan tuulahduksen pelikentille. Sarjataulukossa KPL nousi jo sijalle seitsemän. Kopparina pelannut Ahti Eteläpää kelpuutettiin mukaan Idän joukkueeseen.
Vuonna 1954 KPL nousi mitaleille. Pronssimitalit maistuivat ja kakkosjoukkue pelasi Suomi-sarjassa. Myös talouspuolella KPL:n toiminta kehittyi. Kouvolan Sivistys- ja Urheilutalon valmistumisen myötä harjoitteluolosuhteet paranivat myös talvella. Vuonna 1955 edustusjoukkue nappasi SM-hopean ja ikämiehet ottivat Suomen mestaruuden. Lukkarina pelannut Yrjö Pauloff nousi sarjan lyöntikuninkaaksi.
1960-luku
Vuonna 1962 edustusjoukkue koki muodonmuutoksen, kun pitkään kasassa pysynyt miehistö hajosi. Tästä huolimatta KPL säilytti sarjapaikan. Nuorennusleikkaus jatkui vuonna 1963 ja jo kaudella 1964 KPL kolkutteli mitalisijoituksia. Vuonna 1965 KPL säilytti sarjapaikan vasta viime hetkellä Oulun Liposta saavutettujen voittojen ansiosta. Vierasmatkan KPL teki lentokoneella. Samana vuonna Kouvolan Kiekko otti jääkiekon ohjat itselleen.
Mestaruus vuonna 1966! Ensimmäinen Suomen mestaruus osui KPL:n 35-vuotisjuhlavuotena. Mestaruus tuli vasta uusintaottelun jälkeen. KPL ja Vimpelin Veto päätyivät sarjassa tasapisteisiin ja itsevarmoille vimpeliläisille kävi neuvotteluiden jälkeen uusintaottelun pelaaminen täpötäydellä Kouvolan pesäpallostadionilla. 5585 katsojan edessä KPL nousi kahdeksannessa vuorossa 3 -5 tappiotilanteesta 12-6 voitton! Kotiyleisön riemulla ei ollut rajoja, kun Kouvolan ylpeys takoi peräti kahdeksan juoksua yhteen sisävuoroon. Samana vuonna pesäpalloliitto palkitsi KPL:n hopeaviirillä pitkäaikaisesta ja menestyksellisestä työstä pesäpallon hyväksi.
Mestaruus synnytti todellisen pesäpallobuumin Kouvolaan. Vuonna 1967 oli toisen mestaruuden aika. Nopea Ilkka Kauppinen voitti sarjan etenijätilaston ja Itä-Länsi-otteluissa KPL:llä oli vahva edustus. Samana vuonna naiset nousivat mestaruussarjaan ja kakkosjoukkue Suomi-sarjaan.
Vuonna 1968 KPL pelasi siis naisten ja miesten mestaruussarjaa. Miesten kultasuoni oli löytynyt ja KPL juhli jälleen Suomen mestaruutta. Vuoden lukkariksi valittiin Pertti Lonka ja KPL oli vahvasti esillä myös valtakunnallisesti, kun Yleisradio lähetti aamukahvilähetyksen Kouvolan uimahallista. Liikemiehet Onni ja Otso Paavola lahjoittivat kaupungille pesäpalloilijapatsaan, joka on edelleen Salpausselänkadulla.
Neljäs mestaruus putkeen tuli vuonna 1969. Lisäksi miehet saavuttivat cup-mestaruuden ja KPL:stä Idän joukkueessa oli jälleen runsas edustus. Anssi Vesala saavutti lyöjäkuninkuuden ja vuoden pesäpalloilijan tittelin.
Nuorisotoiminnan laajuudesta kertoo se, että junioritoiminnassa mukana oli peräti 2100 junnua. KPL järjesti Itä-Länsi ottelun, joka keräsi sateisesta säästä huolimatta 2603 lajiniiloa.
1970-luku
Vuosikymmen lähti liikkeelle hopeisena. Haminan Palloilijat veivät mestaruuden niukalla erolla, sillä tasapisteisiin päätyneiden seurojen vertailussa kultamitalit vei keskinäisissä otteluissa menestynyt HP. Kari Ekroth otti pronssia valtakunnallisissa tekniikkamestaruuskisoissa. Oli jälleen nuorennusleikkauksen aika.
KPL:n neljään mestaruuteen luotsannut Timo Raussi luopui pelinjohtajan tehtävistä vuonna 1972 ja oppipoikana mukana ollut Pekka Miettinen otti viuhkan haltuunsa. Antero Vatto oli tehotilastossa korkealla. Lyöjätilaston neljäs sija ja etenijätilaston toinen sija teki Vatosta valtakunnan parhaan sisäpelaajan. Eikä Vatto ollut heikompi ulkopelissäkään. KPL teki sarjassa eniten juoksuja (209), mutta se riitti vain pronssimitaliin. Junioripuolella Pertti Salonen ja Reijo Linden vetivät toimintaa ansiokkaasti. KPL voitti junioreissa 15- ja 19-vuotiaiden Suomen mestaruuden.
Vuonna 1973 Vatto siirtyi tiukkojen neuvotteluiden jälkeen Helsingin Puna-Mustiin, eikä KPL luopunut pienellä rahalla valtakunnan ykköspelaajasta. Sarjassa KPL hiipui peräpäähän ja sarjapaikka varmistui vasta toiseksi viimeisellä kierroksella. 15-vuotiaat ilahduttivat ottamalla jälleen Suomen mestaruuden.
KPL ei lähtenyt hankkimaan maksukyvystä huolimatta pelaajia ulkopuolelta, vaan luotto omiin pelaajiin pysyi. Joukkueen rungot muodostivat edelleen omat miehet. Vuonna 1974 sarjapaikka meni jälleen tiukoille, mutta yksi piste piti KPL:n mestaruussarjassa. Pelinjohtajaksi palannut Raussi lupasi, että KPL palaa pian mestaruustaisteluun.
Kotikatsomo arvosti KPL:n ratkaisua panostaa omiin nuoriin. KPL nousikin vuonna 1975 neljännelle sijalle hienon taistelun jälkeen. Junioreissa 17- ja 19-vuotiaat saalistivat mestaruuden.
Raussin puheet olivat totta vuonna 1976. KPL:n tähtirivistöön lisättiin viides tähti, kun KPL juhli seurahistorian tämän hetken viimeisintä Suomen mestaruutta. KPL voitti myös 19-vuotiaiden mestaruuden ja kakkosjoukkue nousi suomensarjaan. Taloudellisesti hyvän kauden lisäksi lukkari Pertti Lonka valittiin vuoden lukkariksi.
Vuonna 1977 KPL oli ykkösmestarisuosikki. KPL pelasi kenties paremmin kuin edellisellä kaudella, mutta saaliina olivat vain pronssimitalit. Vuodeksi 1978 edustusjoukkueessa tapahtui jälleen nuorennusta, kun Kari Ekroth, Pekka Henttonen, Kari Ikonen ja Paavo Pekkalin nostettiin miehistöön. KPL sijoittui viidenneksi.
Monipuolinen KPL-legenda Matti Lautala lopetti upean pelaajauransa SM-tasolla kaudella 1979. KPL oli ilman Lautalaa lähellä putoamissarjaa, mutta vältti sen pisteen turvin. 13-vuotiaat juhlivat kauden jälkeen mestaruutta. Vuonna 1979 pelattiin Kouvolassa mestaruudesta, kun ääriään myöten täyteen ahdetulla pesäpallostadionilla todistettiin Jyväskylän Kirin ja Hyvinkään Tahkon uusintaottelua. Legendojen mukaan ottelussa oli paikalla yli 10 000 katsojaa. Viralliseksi lukemaksi historiankirjoihin on jäänyt 9700 maksanutta katsojaa.
1980-luku
Jorma Ahvenainen lopetti pelaajana vuonna 1980 ja siirtyi KPL:n viuhkan varteen. Ilkka Porraksen kanssa ”Jomi” muodosti asiantuntevan kaksikon. Mister KPL:ksi kutsuttu Porras jaksoi aina kannustaa positiivisesti. Matti Lautala teki yllättävän paluun KPL:n paitaan kaudella 1980 ja myös Pekka Harjula palasi KPL:n riveihin. KPL joutui kauden päätteeksi putoamissarjaan, joka sinetöityi vasta päätöskierroksen niukan 10-7 tappion jälkeen Kankaanpäässä. Voitolla KPL olisi päässyt loppusarjaan. Putoamissarja pysyi jännittävänä loppuun saakka. KPL varmisti sarjapaikan vasta viimeisessä ottelussa Jyväskylän Lohea vastaan. KPL:n sankariksi nousi Markku Löfman. Samalla KPL sai apuja Imatran Pallo-Veikoilta, jotka hoitivat oman osuutensa kukistamalla Iin Urheilijat.
15-vuotiaiden sarjassa tuli jälleen mestaruus. Joukkueessa pelasivat muun muassa Pekka Hasu, Paavo Hämäläinen, Aslak Kaikko ja Vesa Mikkola.
Vuonna 1981 oli KPL:n 50-vuotisjuhlavuosi. Juhlavuotta latisti joukkueen pelaajatilanne. Putoamispeikon kanssa taistellut KPL onnistui kuitenkin välttämään putoamisen. Näin KPL aloitti jo neljännen peräkkäisen vuosikymmenen mestaruussarjassa.
Vuonna 1982 putoaminen oli sitten totta. Lohtua toi B-poikien Suomen mestaruus.
Paluu mestaruussarjaan onnistui kuitenkin jo kaudella 1984 ja vuosi tämän jälkeen KPL oli jo viides. Vuonna 1985 KPL pääsi televisioon kotiottelussa Jyväskylän Kiriä vastaan. Kauden aikana koettiin myös dramatiikkaa, kun lukkari Topi Korhosen nuhalääkkeestä löytyi kielletty aineosa. Tunteet kuumenivat myös katsomossa, sillä Alajärven Ankkureita vastaan pelatun ottelun jälkeen tuomarit joutuivat kouvolalaisyleisön hampaisiin.
Vuonna 1986 KPL putosi jälleen vain palatakseen vuonna 1987 mestaruussarjaan.
1990-luku
1990-luku on KPL:n vaikein. Vielä vuonna 1990 ja 1991 KPL pelasi mestaruussarjassa, mutta siitä eteenpäin 1990-luku oli tuskaisten polkujen taival, vaikka valonpilkahduksia oli näkyvissä.
Vuonna 1991 mestaruussarja muuttui Superpesikseksi ja Kouvola isännöi KPL:n 60-vuotisjuhlavuonna valtakunnallista tenavaleiriä. Vahva talkoohenki on säilynyt KPL:n toiminnassa näihin päiviin saakka, vaikka edustusjoukkueelle tulikin lähtö sarjaporrasta alemmas kauden 1991 jälkeen. Marko Hovi ja Mikko Vainonen nousivat edustusjoukkueen mukaan.
Vuodet 1992 – 1995 KPL vaelteli varjojen mailla. Joukkueen tie vei synkästi suomensarjaan ja pesäpalloa seurasivat vain vannoutuneimmat fanit. Vuonna 1996 Paavo Hämäläisen johtama joukkue osoitti kuitenkin, että mustakeltaiset värit kuuluvat ylemmäs. Puhtaalla pelillä läpi kauden pelannut KPL palasi Ykkössarjaan näytöstyyliin. Samana vuonna KPL:n ja Kuusankosken Puhdin C-pojat voittivat SM-hopeaa. Motivoitunut ja tasaisen vahva jatkoi kaudella 1997 hyviä otteita ja selvisi peräti nousukarsintoihin. Nuori 17-vuotias Jaakko Kuoppa nousi edustusjoukkueen miehistöön näyttävästi. Paluu parrasvaloihin koitti kauden 1998 päätteeksi. Paavo Hämäläisen johtamana KPL palasi Superpesikseen. KPL varmisti sarjanousun Kuusankosken Puhdin vieraana 16. elokuuta.
Sopupelit koettelivat pesäpalloa kauden 1998 päätteeksi. Valmistautuminen Superpesikseen ei ollut paras mahdollinen, kun lööpit riepottelivat pesäpalloa. KPL oli kuitenkin siirtomarkkinoilla aktiivinen, kun joukkueeseen tuli peräti 5 uutta pelaajaa. Pelinjohtajaksi nousi Raimo Bragge. Kausi oli KPL:lle vaikea ja kauden päätteeksi sarjajumbon hissi vei taas alaspäin Ykkössarjaan, kun IPV voitti kuumien karsintaotteluiden jälkeen KPL:n voitoin 3-1. Jaakko Kuoppa nousi 1990-luvulla ainoana KPL-pelaajana Itä-Länsi-otteluun.
2000-luvu
Nopea paluu pääsarjaan oli KPL:n mielessä saman tien. Kauan ei jääty aikailemaan ja joukkueeseen nousivat lahjakkaat omat kasvatit. Pelinjohtajaksi tuli Eero Pitkänen. Täsmähankinnat osoittautuivat vahvistuksiksi ja KPL sinnitteli nousukarsintoihin.
Vuonna 2001 KPL täytti 70 vuotta ja puheenjohtajana pitkän päivätyön KPL:n eteen tehnyt Risto Ranta teki tilaa Aslak Kaikolle. Joukkueen kokoonpano nuorentui ja lopulta Ykkössarjassa tuloksena oli kahdeksas sija. Vuonna 2002 nousu toteutui dramaattisten vaiheiden jälkeen. Karsintasarjaan selvinnyt KPL pääsi uusintaotteluun tasapisteissä olleen Vimpelin Vedon kanssa. Jyväskylän Hippoksella syksyisessä säässä pelattu ottelu päättyi KPL:n riemujuhliin.
Kausi 2003 lähti käyntiin voitokkaasti, mutta valoisasti liikkeelle lähtenyt kausi päättyi pettymykseen. Hissijoukkueeksi ajautunut KPL joutui hakemaan jälleen vauhtia Ykkössarjasta. KPL ei lannistunut. Uuden nousun arkkitehdiksi pestattiin Hyvinkään Tahkossa komean pelaajauran pelannut Marko Hovi, joka siirtyi takaisin kasvattajaseuraansa. Puheenjohtaja Aslak Kaikko näytteli myös vahvaa roolia KPL:n uudessa nousussa. Kausi 2004 sujuikin vallan mainiosti. KPL pelasi Ykkössarjan sensaatiomaisesti häviämättä otteluakaan. Ensimmäisen ottelun KPL hävisi vasta 1. syyskuuta sen jälkeen, kun se oli jo varmistanut nousunsa takaisin Superpesikseen.
Vuonna 2005 KPL vahvisti rivejään kahdella täsmähankinnalla, kun Sami Karjala ja Teemu Haataja liittyivät KPL:ään. Valtakunnan nopeimman kärkiduon muodostaneet pelaajat olivat näkyvästi esillä, vaikka KPL:n sarjapaikka varmistui vasta raastavien karsintojen kautta. Vuonna 2006 siirtoliikenne Oulusta toi pohjoista voimaa KPL:ään. Talvella juhlittu Halli-SM-kulta ei enää kesällä painanut. Katkerasti viimeisen ottelun Kankaanpäässä hävinnyt KPL oli jälleen sen tosiasian edessä, että vauhtia piti hakea sarjaporrasta alempaa.
Syystalvella tapahtui kuitenkin KPL:n kannalta merkittävä ratkaisu. KPL ja Imatran Pallo-Veikot sopivat sarjapaikkojen vaihtamisesta ja KPL sai takaoven kautta paikan Superpesikseen. KPL laittoi saman tien tuulemaan, kun Ykkössarjaan valmistautunut joukkue vahvistui Toni Kohosella ja Sami Joukaisella. Nuori Kaksi pesäpallokenttien kovinta pelaajaa eivät kuitenkaan vielä auttaneet KPL:ää mitalipeleihin. Loppujen lopuksi KPL sijoittui sarjassa yhdeksänneksi. KPL:stä pelipaikkaa hakemaan tullut Juho Hacklin nappasi paikan pelaavasta kokoonpanosta. Jokioisista KPL:ään siirtynyt Hacklin on KPL:n nykypelaajista pisimpään yhtäjaksoisesti KPL:ää edustanut pelaaja.
Kaudeksi 2008 KPL vahvisti rivejään lisää. Saku Kapasen, Olli Lehtolan, ja Marko Nygårdin myötä KPL:llä oli iskukykyinen joukkue ja mitalipelit kutsuivat KPL:ää yli kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen. KPL hävisi kuitenkin pronssiottelut Nurmon Jymylle ja tuloksena oli neljäs sija.
KPL:n runko säilyi hyvin kasassa. Matti Latvala ja Anssi Lammila liittyivät joukkueeseen. Mestaruus mielessä kauteen lähtenyt KPL nosti pesäpallobuumin takaisin kaupunkiin. Puolivälieräsarjassa KPL joutui tiukille Oulun Lippoa vastaan, mutta selvitti hikisen 7. otteluun venyneen sarjan täpärästi. Välierissä Vimpelin Veto oli KPL:lle suupala, vaikka Saarikentän yleisö teki kaikkensa. Välieräsarjan ratkaisuksi muodostui Sami Karjalan ilmiömäinen koppi toisessa ottelussa. 3. finaalia KSS Energia Areenaksi nimetyllä stadionilla seurasi huimasti yli 5000 katsojaa. KPL:n oli kuitenkin todettava Sotkamon Jymy paremmaksi 3-1 otteluvoitoin. KPL palasi mitalikantaan 32 vuoden tauon jälkeen!
2010-luku
KPL ei jäänyt makaamaan laakereilleen. Pesäpallokenttien yksi väriläiskistä Sami Partanen siirtyi KPL:ään tavoittelemaan mestaruutta. Pelinjohtajaksi tuli nuori Mikko Hylkilä. Kova työ tuotti tulosta ja joukkue otti vuonna 2010 Superpesiksen runkosarjan voiton, ensimmäistä kertaa KPL:n Superpesis-uralla. Buumi nousi entisestään, kun KPL selvitti tiensä toista kertaa peräkkäin finaaliotteluihin. Eeppinen sarja Vimpelin Vetoa noudatti samaa kaavaa kuin vuotta aiempi sarja Jymyä vastaan. KPL:llä oli mahdollisuudet ottaa ensimmäisestä viikonlopusta voitot, mutta niin vain KPL joutui selkä seinää vasten kolmannessa finaaliottelussa kotikentällä. Kirkonmenoja siirtänyt Vimpeli oli laittanut lähes kaikki kyläläiset liikenteeseen huuhtomaan kultaa. Kouvolan Pallonlyöjien suurin yleisö 5648 katsojaa saivat tuulettaa KPL:n finaalivoittoa ja ottelusarjan kaventumista 1-2:een. Saarikentällä seuraavana päivänä Veto oli kuitenkin liian kova ja Jere Dahlströmin johdolla Vimpelin kylä pääsi pitkästä aikaa juhlimaan mestaruutta.
Muutoksen ajat olivat käsillä. Toni Kohonen siirtyi Sotkamon Jymyyn ja lukkariksi pestattiin Tahkon ikoni Riku Rantanen. Myös kokenut Jukka Latvala siirtyi KPL:n väreihin. Kauteen kovin odotuksin lähtenyt KPL ei pystynyt missään vaiheessa uhkaamaan kärkikolmikkoa ja tuloksena oli kirvelevä neljäs sija. A-pojat toivat kuitenkin hienon päätöksen kaudelle nappaamalla SM-kultaa.
KPL oli jälleen uuden tilanteen edessä. Nuorennusleikkaus oli väistämätön edellytys jatkolle ja Haminan paidassa Superpesiksen portteja kolkutelleet Henri Heikkilä, Sasu Toikka ja Ville Posti liittyivät KPL:ään. Kausi oli uuden opettelua ja kausi päättyi vasta karsintojen jälkeen. Uusien pelaajien sisäänajo oli kuitenkin alkanut ja kaudeksi 2013 KPL joutui jälleen rakentamaan palasia uudelleen. Toiminnanjohtajaksi pestattiin liike-elämän puolelta Jari Vesanen ja lukkariksi tuli vuokrapelaajana Joni Rytkönen. Ennen kauden alkua Saku Kapanen päätti vielä jatkaa uraansa KPL:ssä. Kausi päättyi sijaan 9. Kesään mahtui monia hienoja hetkiä, joista kirkkaimpana nousee Kouvolan Pallonlyöjien Kunniagallerian avaaminen 7. heinäkuuta. Ensimmäiset legendat Yrjö Pauloff, Anssi Vesala, Matti Lautala ja Pertti Lonka nostettiin hienossa tapahtumassa kunniapaikalle.
Vuonna 2014 KPL jatkoi joukkueen nuorentamista. Alajärveltä joukkueen riveihin siirtyi Matti Saukko ja Kempeleen Kiristä lyöjäjokeri Ossi Meriläinen. KPL taisteli viimeiseen saakka pudotuspelipaikasta, mutta ailahtelevat otteet tiputtivat KPL:n jälleen pudotuspelien ulkopuolelle 9:nneksi. Kunniagalleriaan liitettiin mukaan mestaripelinjohtaja Timo Raussi ja pelaaja Pekka Taulasalo, jonka esittämä ”Haissun rankuli” nostatti kylmät väreet yleisössä.
Joukkueen runko pysyi hyvin kasassa ja täsmähankintoina KPL:ään siirtyivät kaudeksi 2015 Matias Rinta-aho ja Pasi Kokkonen. Pelinjohtajaksi palasi Eero Pitkänen. KPL-legenda Mika-Matti Ojala päätti KPL-uransa haikeasti. Joukkue osoitti, että se pystyy pelaamaan viihdyttävää pesäpalloa ja suunta oli selkeästi ylöspäin. Anssi Lammila oli sarjan paras vaihtaja 1-2 välillä ja Ossi Meriläinen kruunattiin lyöjäkuninkaaksi. Pudotuspeleihin muutaman kuivan kauden jälkeen palannut KPL nosti pesäpallobuumia kaupunkiin ja yleisökeskiarvo nousi peräti 400 katsojalla. Tuloksena oli tippuminen puolivälierissä Jyväskylän Kirille tiukan sarjan jälkeen. B-pojissa KPL tarrasi SM-kultaan 33 vuoden tauon jälkeen.
Vuonna 2016 KPL on jälleen astetta kovempi. Toni Laakson ja Valentin Ikosen myötä KPL tavoittelee paikkaa mitalipeleistä.
Loppusanat:
KPL:n pitkä historia on täynnä menestystä, mutta myös hyvä muistutus siitä valtavasta työstä, jota ihmiset ovat tehneet Kouvolan Pallonlyöjien eteen. Musta-keltaisen KPL:n kirkkaimmat vuodet ajoittuvat 1960- ja 1970-luvuille. 2000-luvun paluu kärkikahinoihin osoitti, että pitkät perinteet ja suuren yleisön mielenkiinto menestyvää seuraa kohtaan ovat olemassa.
Historia on tunnettava, jotta voimme suunnitella myös tulevaisuutta. Intiaanien vanha viisaus siitä, että valkoiset tekevät ison tulen, jotta voivat tuijottaa sitä kaukaa. Intiaanit tekevät pienet tulet ja pysyvät lämpimässä. Kouvolan Pallonlyöjien tuli on ehtinyt vuosien saatossa roihuta isona kokkona, mutta myös hiilloksen jälkeen tuli on saatu palamaan. On valtavan iso kunnia olla osa 85-vuotiasta Kouvolan Pallonlyöjiä. Kiitos Kouvolan Sanomien toimittajalle Tapio Ahlrothille kirjoituksesta, jota olen päässyt käyttämään historiakatsauksessa. Kaudella 2016 historian kirjoihin kirjoitetaan jälleen uusi luku.
teksti: Harri Liekola ja Tapio Ahlroth