Kolmatta kauttaan KPL:n Superpesis-joukkueessa aloittava Valtteri Hämäläinen sai viime keväänä insinöörin paperit taskuunsa, mutta oman elämänsä Pelle Pelottomalta ei motivaatio uuden oppimiseen hiipunut. Nyt ”Hämppä” jatkaa opiskeluja konetekniikan diplomi-insinööriksi Tampereella. Ja nauttii koulun sekä pesäpallon yhdistämisestä.
-Pesäpallon ja opiskelun yhdistäminen on ollut helppoa. Molemmat tukevat toisiaan. Pystyn määrittämään treeniaikataulut itselleni ja muovaamaan opiskelun sen mukaan. Aamutreenejä voisin tehdä vaikka joka päivä, jos se olisi järkevää. Nyt on kahdesta neljään kahden treenin päivää, 24-vuotias koppari kertoo.
Tampereen harjoitusolosuhteet saavat Hämäläiseltä kiitosta, sillä paikkakunnalla asuu paljon myös muualla pelaavia pelaajia.
-Meillä on Tampereella muukalaisporukka treenaamassa yhdessä. Arttu (Ruuska) muutti myös Tampereelle, niin Arskan kanssa aika paljon ollaan. Puolet siitä porukasta taitaa olla koppareita. Arki pyörii Tampereella oikein mallikkaasti, en osaa löytää sieltä puutteita harjoitteluolosuhteista. Lyömään pääsee ja ulkopeliä pystyy treenaamaan. Jos haluaa lisää lajia, niin sitten tulee viikonlopuksi Kouvolaan.
Hämäläisen vapaa-aika kuluu erinäisten projektien parissa, mihin liittyy koneet. Joululomalta Hämppä odottaa aikaa moottoripyörän kasaukselle, jonka osia hän kuumeisesti odottaa.
-Aina pitää olla jotain tekemistä. Mielenkiintoisin projekti oli varmaan sellainen järeämpi sähköpotkulauta, mikä tehtiin isän kanssa. Nyt on ollut vähän ohuella. Joutuu niin paljon miettimään hitsin alamittoja, tehollisia pituuksia ja väsymyslujuuksia, että meinaa vähän kyllästyttää. Hyvä kun harrastuksesta voi vaikka työllistyä.
”Kaikista huokuu se, että halu menestyä on kova”
Vuonna 1998 syntynyt Hämäläinen on yksi Superpesiksen kovakätisimmistä koppareista. Kasvattajaseuraan kaudeksi 2021 palannut Hämäläinen on molempina KPL-kausina pelannut 23 ottelua runkosarjassa. Pettymykseen päättynyt kesä 2022 jätti paljon nälkää tulevalle kaudelle ja toi myös mahdollisuuden aloittaa harjoittelukauden hyvissä ajoin.
-Omalla kohdalla talvikausi on mennyt oikein hyvin. Treenejä on tullut paljon alle ja useita kovia treeniviikkoja on takana. Hiki on virrannut syksynä. Kauden jälkeen ei auttanut kuin katsoa peiliin ja oli ryhdyttävä hommiin. Hommia tehdään sen eteen, että ensi kaudella ei tarvitse tippua niin aikaisin. En tiedä onko oikein hyviä puolia aikaisin tippumisessa, mutta nyt on kyllä päässyt treenaamaan paljon. Hyvä pohja on pk-harjoittelusta, ihan erilaisessa kunnossa olen nyt verrattuna viime talveen.
Hämäläisen mukaan arjen painostus koulun ja pesiksen välillä sujuu mutkattomasti, mutta leiriviikonloput ovat homman suola. Joukkuekaverit ja yhteisharjoitukset tuovat pimeään vuodenaikaan valoa.
-Joukkueessa on oikeanlainen tekemisen meininki, mennään kovaa niin kuin pitää. Kaikkien tekemisessä huokuu se, että halutaan mennä eteenpäin. Janne, Hakki, Iiro ja Ossi lähti pois ja totta kai se teki joukkueen dynamiikkaan muutoksen. En osaa asettaa edes vielä verrannolliseksi tätä kuviota. Sama menestyksen palo tuolla on, Wahlsten on meille tosi hyvä lisä. Kaikista huokuu se, että halu menestyä on kova.
Hämäläinen ei halua vielä tässä vaiheessa lähteä suuremmin spekuloimaan voimasuhteilla joukkueiden välillä. Ennakkoon vaikuttaa kuitenkin sille, että edessä on tasaisin pesiskausi miesmuistiin. Toisaalta, kuten Hämäläinen viisaasti toteaa. -Kaikkien tilanne näyttää tässä vaiheessa kautta todella hyvälle.
Jos on Valtteri Hämäläinen tunnettu kovasta kädestään, on miehen sisäpelivastuu jäänyt melko pienelle. Oivallinen kumura ja pompunlyönti ovat kuitenkin Hämäläisen ominaisuuksia, joiden kanssa voi sisäpelikaarelle astella maila olalla. Nopeus on kuitenkin se, missä Hämäläinen haluaisi kehittyä.
-Se on ollut viimeiset kymmenen vuotta pääteema. Se tukee sisä- ja ulkopeliä.
Ulkopelissä tasaisuutta joka osa-alueelle
Viime kesänä KSS Energia Areenan pinta oli arvaamaton kopparin paikalla. Kimmoisa kenttä oli kopparille osin painajaismainen, sillä odottamattomat pallon nousut yllättivät koppariosastoa useamassa ottelussa.
-Vaikka opiskelen tekniikan alaa, niin maanrakennuksesta en ymmärrä mitään. Kentässä oli viime kesänä poikittaisuuntaista aaltoa ja jonkun verran maaperä on lähtenyt elämään. Se on tehnyt sinne kuoppia ja kun pallo osuu johonkin kohtaa siihen kuoppaa tai sen reunaa, niin se pomppaa erikoisesti. Viime kesänä kävi monesti, että pallo pomppasi kumurasta kummun vastareunaan ja pallo pomppasi zeniittiin. Siihen ei pomppaa kukaan. Siellä on sellaisia kenttämestarin erikoisia, mitä ei ole aiemmin ollut.
-Se tuo ulkopuolelta tulevaa epävarmuutta, kun pallo tekee jotain odottamatonta, esimerkiksi kun odottaa pallon pomppaavan eteenpäin, mutta se nouseekin ylöspäin. Helteillä tilanne korostuu, kun pallo kulkee muutenkin lujaa.
KPL kierrätti viime kesänä koppareita, osin pakosta, osin sen vuoksi, että joukkueessa oli peräti neljä mitat täyttävää kopparia. Hämäläinen pelasi pitkään toisena kopparina, jonka vierellä Tommi Mäentausta ja Teemu Nikkanen vuorottelivat. Hämäläinen myöntää, että pelaamisesta tulee erilaista parin vaihduttua.
-Tommi ja Metu (Nikkanen) ovat kaksi hyvin erityyppistä kopparia. Metu on pelannut iäisyyden kolmoskopparina ja tykkää hakea palloja edestä. Tommi on taas aina takana. Talvikaudella sitä pelaamista pystytään kohtuullisesti harjoittelemaan, ainoastaan peruuttamista ei voi. Merkityksellisimmät koppariharjoitukset tehdään keväällä, kun päästään kentälle. Molempien kanssa tykkään pelata. Siinä pitää tietää, mistä itse hakee ja mistä toinen. Tommin kanssa haen enemmän myös Tommin puolelta. Jos Metu huutaa, että ottaa, niin parempi jäädä katsomaan. Siinä jää muuten toiseksi.
Hämäläinen toivoo omalta pelaamiselta tasaisuutta ja varmuutta.
-Toisaalta myös se, että voi tehdä viisaita päätöksiä ja huippusuoritukset ei vähenisi. Kopparin paikka on enemmän sellainen puolustajan paikka. Jokainen suoritus on uniikki ja mitään ei voi ulkopelissä hioa niin pitkälle. Siihen vaikuttaa niin moni asia. Ulkopelissä pelataan kuin puolustuspelissä, ratkaisuja pitää tehdä kaverin lyöntien mukaan.
KPL on iso yhteisö
Koplan ensi kesän joukkueessa pelipaikasta taistelee junnuista mukaan nostetut Eemeli Laine ja Aapo Kinnunen. Hämäläinen, joka itsekin on kulkenut läpi KPL:n junnupolun, tietää millaisia pelimiehiä edustuksen takaa on nousemassa.
-Meidän nuoria pelaajia yhdistää se, että he ovat taitavia ja kohtuu nopeita. Tiedän omasta kokemuksesta, millaista se on tulla tuohon. Haluan olla osaltani heitä siinä auttamassa. KPL on yhteisö ja siihen kuuluvat kaikki ne, jotka sen logon alla toimii. Täällä on pitkään toimineita Pitkäsen Eero, Ilanderin Juuso ja Haimim Iiro muun muassa, jotka tuo sitä tietoa siitä millaista on olla Kouvolan Pallonlyöjien urheilija. Se mahdollistaa sen, että kuka tahansa tulee junnuista ylös tai muualta tähän, niin on tätä samaa seuraa. Tässä kuulutaan isoon yhteisöön, jossa kaikki puhaltaa yhteen hiilleen ja haluaa saavuttaa asioita, joita yhdessä sovitaan. Pitää muuten nostaa esiin se, että Hämäläisen Eki tekee uutena välivuoden jälkeen paluun huoltajaksi. Sillä on paras alakauttaheitto, maanantaina 70 vuotta täyttänyt KPL-huoltaja saa ansaitun noston jutun päätteeksi.