Erikoishaastattelussa Anssi Lammila


Tämä juttu on julkaistu Kouvolan Pallonlyöjien kausijulkaisussa. Jakelu 14.8.2019. Kirjoittanut: Tommi Manninen (@manninen_) Kuvat: Teemu Parta (Photos By TeeBeard) & Jukka Rasimus

Anssi Lammilan kuluva kausi on mennyt pitkälti sivussa pelikentiltä. Se on tuonut perspektiiviä pesäpalloon.

16. kesäkuuta KPL valmistautui normaalisti KSS Energia Areenalla pelattavaan kotiotteluun Siilinjärven Pesistä vastaan. Alkulämmittelyissä Anssi Lammila kuitenkin tunsi, että kaikki ei ole hyvin, sillä käsi sekä puolet naamasta alkoi puutumaan. Sairaala kutsui.

Sairaalassa selvisi, että kyse on verenkiertohäiriöstä, joten taukoa pelihommista tulisi ainakin hetkeksi. Tätä juttua kirjoitettaessa eletään heinäkuun loppua ja tauko peleistä jatkuu edelleen.

– Se antoi paljon perspektiiviä pesäpalloon ja avannut silmiä kuplasta. Aina sitä sanoo, että terveys on tärkeintä, mutta nyt se on konkretiaa. Kun ei ole sellainen asia mihin pystyisi itse vaikuttamaan ja silti se vaikuttaa omaan elämään täysin. Oli se pysäyttävä hetki, vaikka tässä toiveet ovat, ettei mistään vakavammasta ollut kyse.

– Laittoi se miettimään, että aika pienestä tässä kaikki on kiinni. Olen kuitenkin perus positiivinen, ehkä välillä vähän liikaakin, niin sitä tippuu aika korkealta, kun jotain vastoinkäymisiä tulee. Ei tässä täydy kuin tutkia ja sitten otetaan tuomio vastaan, mikä sieltä tuleekaan, Lammila sanoo.

Anssi Lammila, Tommi Mäentausta ja Toni Laakso


Sairaskohtaus toi alkuun täydellisen liikuntakiellon. Koko ikänsä liikkuneelle ihmiselle pitkä liikuntakielto on melkoista myrkkyä. Pikkuhiljaa hinku takaisin pelikentille on vain kasvanut ja kasvanut.

– Alku meni ihan nopeasti, kun siinä tuli juhannus ja muut, että pääsi vähän nollaamaan ajatuksia. Ensimmäisenä alkoi turhauttamaan, ettei saa tehdä mitään, ei niinkään se pelaaminen.

– Nyt kuitenkin viimeiset pelit on sivussa ollessa miettinyt, että haluaisi nimenomaan pelaamaan. Nyt alkaa vähän turhauttamaan tämä tilanne, mutta sitten samalla, kun muistaa, että miksi on sivussa, niin silloin nöyristyy, ettei parane liikaa turhautua.

Lammila on kuitenkin muutamaa peliä lukuun ottamatta liikkunut joukkueen mukana ja ollut peleissä kentän laidalla tsemppaamassa sekä auttamassa omia. Mukana olo on ollut terapeuttista.

– Koen sen vähän niin kuin terapiana, kun elää siinä pelissä, vaikkei teekään mitään. Olen myös koittanut omalla näkemyksellä auttaa, varsinkin Saukon Mattia, joka on pelannut ensimmäisiä pelejä siinä roolissa, mitä itse olen hakannut vuosia, niin hänen kanssaan olen paljon jutellut.

– Olen myös aina kokenut, että jos ei ole jotain syytä olla pois, niin miksi olisi. Toki joskus on sellaisia loukkaantumisia, että on järkevämpää, ettei lähde johonkin pitkälle reissulle, kun se saattaa vain kuormittaa. Tietoisesti vähän myös kapteenin roolissa olen ollut joukkueen mukana.

Lammila valittiin myös A-poikien Itä–Länteen Idän pelinjohtajaksi, mutta se jäi tapahtuneen takia väliin. KPL:n A-poikien pelinjohtamista ”Apa” on jatkanut normaalisti läpi kesän. Se on tuonut tiettyä rutiinia erilaiseen kesään.

– Yksi peli jäi tosiaan väliin silloin alussa, mutta muuten olen ollut siinä mukana. Siinä on päässyt hyvin peliin kiinni ja se on pitänyt rytmissä. Ne pelit ovat olleet hyviä lisiä.

Kaksi vuosikymmentä huippupesiksen parissa

Kuluva kausi on Lammilalle jo 19. huippupesiksen parissa. Muutama ensimmäinen vuosi meni Superpesiksen ja Ykköspesiksen välillä, mutta viimeiset 14 vuotta 35–vuotias Lammila on pelannut yhtäjaksoisesti Superpesiksessä.

– Katson tuota matkaa siten, että haluaisin itse päättää, koska peliurani lopetan. Sekin tässä on ollut mielessä, ettei pelivuosia enää montaa ole jäljellä.

Vaikka pelivuosia voikin vielä olla jäljellä, niin kesäkuussa tapahtunut kohtaus on miehen omien sanojen mukaan havahduttanut tilanteeseen, että pelithän saattavat jossain vaiheessa loppua.

– Välillä toki olen tehnyt pidempiäkin sopimuksia, jolloin on tiennyt, että seuraavat kolme vuotta menevät samassa paikassa. Kuitenkin miettimättä liikaa menneitä tai tulevaa, niin olen pystynyt elämään hyvin hetkessä ja sillä lailla tämä tilanne on nyt havahduttanut, että ihan oikeastiko tämä joskus loppuu.

– On pitänyt miettiä sitä konkretiaa, että mitä sitten, kun tämä päättyy. Tämä on ollut aika vahva ja iso kupla itsellä, kun olen ollut niin onnellinen, että olen saanut tästä ammatin. Jatkuvasti tästä on kasvanut isompi ja isompi. Tosi iso osa on pesäpallo ollut elämääni.

Pitkälla uralla on tietysti paljon erilaisia tapahtumia. Kohokohdiksi Lammila nostaa KPL:n nousun karsinnan porteilta finaaleihin sekä yksittäiseksi tietysti Suomen mestaruuden vuonna 2007.

– Suomen mestaruus Tahkossa on varmasti se suurin yksittäinen kohokohta. Jotenkin täällä olo aika, varsinkin sen kolmen ensimmäisen vuoden jälkeen, kun lähdimme rakentamaan uutta, niin nyt jälkiviisaana voi katsoa, että on ollut hieno käyrä sieltä lähes karsinnan porteilta finaaliin.

– Unelma on, että tämä kaikki työ kruunautuisi mestaruudella ja saisi arvoisensa palkinnon. 2012 oli se ensimmäinen vuosi, mistä koen, että tämä runko on rakennettu.

Lammila haluaa myös nostaa pelien ulkopuolelta ylös ylipäätään kouvolalaisen pesisyhteisön.

– Muutenkin täällä Kouvolassa tämä porukka, joka tekee hommia, on ollut todella hyvä. Ensimmäisenä mieleen tulevat Eero Pitkänen ja Juuso Ilander, sekä myös Harri Liekola, joka on ollut vahvemmin mukana viime vuodet. Herrojen kanssa toimimisesta on jäänyt hyvät muistot.

Anssi Lammila saapui Kouvolaan kaudeksi 2009, kolmen Hyvinkään Tahkossa vietetyn vuoden jälkeen. Alun perin parin vuoden keikaksi ajateltu siirto onkin vaihtunut jo vuosikymmenen mittaiseen pestiin mustakeltaisessa Kopla-paidassa.

– Aluksi oli se ajatus, että mennään pariksi vuodeksi käymään ja sen jälkeen takaisin kotiin tai jonnekin muualle. Nyt se koti on kuitenkin rakentunut tänne. Täällä on koko ajan ollut pesiksen ympärillä hyvä meininki, vaikka onkin vaikeampia aikoja ollut taloudellisesti ja muuta.

– Sitten on sattunut itselle sellaiset projektit, jotka ovat tulleet sopivaan aikaan, esimerkiksi akatemiavalmennus, missä olen saanut nyt valmentaa ja siihen liittyen tehty sopimuksia. Sillä lailla myös seura on sitouttanut minut tänne ja onnistunut siinä hyvin.

Lammila myös miettii, että miten seura saisi jatkossa sitoutettua nuoria pesäpalloilijoita samalla tavalla seuraan. Yhdeksi vaihtoehdoksi hän ehdottaa yhteistyökumppanien kautta tapahtuvan sitouttamisen.

– Siinä olisi myös mietinnän paikka jatkoon, kun tulevia 25-vuotiaita lopettavat opiskelut ja miettivät, että mitä tekevät, niin miten saisi heidät sitoutettua. Seura ei varmasti yksin pysty sitouttamaan kaikkia, mutta jos se tehtäisiin yhteistyön kautta, niin miten saisi sitä elämää tänne rakentumaan. Lopulta kuitenkin tämä pesäpallo on pieni osa elämää.

Kymmenen Kouvolan-vuoden aikana on myös jäänyt paljon hyviä tarinoita. Yhden Lammila haluaa nostaa esille, kun ensimmäisenä vuotenaan hän pelasi usein pelikonsolilla käytävää tietovisapeliä yhdessä Ismo Ankkurin, Sami Karjalan sekä Matti Latvalan kanssa.

– Se oli kyllä melkoinen kulttuurishokki, kun tulee Kymenlaaksoon ja sitten pohjalaisten kanssa pelaamaan pleikkaria. Ainoat sanat kolmen tai neljän tunnin aikana olivat, että ”pitäisikö keittää kahvia” ja joku vastasi siihen, että ”joo”. Se oli tällaiselle vähän villimmälle tapaukselle alkuun hieman erikoista, Lammila nauraa.

Myös eräästä toisesta pitkäaikaisesta KPL-pelaajasta Lammilalla olisi tarina jos toinenkin kerrottavana.

– Onhan myös se yksi sankari, eli Hacklinin Juho, melkoinen tapaus. Nauroinkin juuri, että olemme tunteneet 21 vuotta, niin alkaa olla metkut tutut, mutta kyllä ne aina tasaisesti naurattavat ja samalla myös ärsyttää yhtä paljon. Tässä aletaan olla kuin aviopari.

KPL on Lammilan kymmenen pelivuoden aikana saavuttanut kolme hopeista mitalia, mutta kirkkain mitali on vielä jäänyt saavuttamatta. Lammila kuitenkin muistuttaa, että pakottamalla mestaruutta ei voiteta.

– Mestaruus on se unelma. Olen koittanut aina viisaampia kuunnella ja olikohan Ville Nieminen jääkiekon puolelta, joka tästä viimeiseksi sanoi, että pitäisi nauttia siitä matkasta ja arvostaa sitä. Pakonomaisella tekemisellä se tuskin tuleekaan. Itselle se, että menestyisi on ainut syy, miksi tekee edelleen mieli pelata.

– Sitä olen koittanut peilata, että nauti siitä ajasta ennen sitä menestymistä. Suurin osa tuosta ajasta on kuitenkin sitä harmaata ja synkkää talvea, missä työtä tehdään. Nämä pelit ja syksy ovat sitten nautiskelua.

Lammila kuitenkin haluaa painottaa, kuinka hienoa on, että KPL:stä on saatu leivottua joukkue, joka on pelannut välierissä jo kolmena vuotena putkeen. Joukkueen kippari myös toivoo, että Kopla pysyy sarjan kärkikahinoissa myös tulevaisuudessa.

– Se, että olemme rakentaneet tällaisen joukkueen, on todella upeaa. Toivottavasti siitä pystytään pitämään kiinni, koska jos vuodesta toiseen olemme välierissä, niin kyllä ennemmin tai myöhemmin napsahtaa se viimeinenkin pykälä.

– Ennemmin niin, että vaatii se sitten kahdeksan hopeaa kuin, että se tulisi yhdellä hajakaudella ja sitten ollaan taas yhdeksäntenä. Sellaiselle pohjalle tämä seura toivottavasti rakentuu jatkossakin.

KPL:n tavoite alkavissa pudotuspeleissä on sama kuin viime kausilla, eli tuoda Poika Kouvolaan. Lammila näkee, että Koplalla on täydet edellytykset menestyä, sillä joukkue on kokenut ja rutinoitunut sisäpelijoukkue. Ulkopelissä joukkueella on tosin vielä hiomista.

– Meillä on laaja ja rutinoitunut sisäpelijoukkue. Sen rutiinin pitäisi myös näkyä ulkopelissä, mutta se ei ole vielä tämän kauden aikana näkynyt. Olemme päästäneet aivan liikaa juoksuja ja läpilyöntejä, jotka ovat olleet ihan pesiskoulutason juttuja. Uskon, ettemme tarvitse pitkääkään aikaa, kun se alkaa toimimaan.

– Sisäpelillä olemme voittaneet alkukaudesta pelejä. Runsasjuoksuisista peleistä olemme useasti selvinneet voittajana. Se kestää kyllä.

8.5.2016 Kouvolassa KSS Energia Areenalla pelattu miesten Superpesiksen ottelu KPL – PattU, Matti Saukko, Anssi Lammila ja Tommi Mäentausta KPL.


Vaikka monissa paikoissa KPL:stä puhutaan ainoastaan pomppujoukkueena, niin Lammilan mielestä joukkueessa on rutkasti monipuolisuutta.

– Niin minä sen lasken, että tuo sisäpeli on niin monipuolista, kuin mahdollista on olla. Meitä leimataan aina pomppujoukkueeksi, mutta kyllä tuossa aika paljon muutakin on.

KPL päätti lähteä tälle kaudelle ilman varsinaista lyöjäjokeria ja myös sen on sanottu olevan este menestykseen. Lammila ei kuitenkaan tähän usko, vaan nostaa laajan kotiuttajaosaston Koplan vahvuudeksi.

– Koen, että yhtä tärkeitä meille ovat etenijäjokerit keskipalkin tueksi. En näe, että lyöjäjokerin puuttuminen heikentää meidän mahdollisuuksiamme yhtään. Meidän keskipalkkimme on kuitenkin niin vahva ja se pystyy tekemään kaikenlaista.

Pelinjohtamisesta hyötyä omaan pelaamiseen

Lammila on oman pelaamisen ohella valmentanut ja johtanut KPL:n A-poikien peliä vuodesta 2013 asti. Tämä kausi tulee jäämään tällä erää viimeiseksi pesäpallon ikäluokkamuutosten myötä.

– Se on antanut omaan pelaamiseenkin todella paljon. Sattui vielä melko samoille ajoille, kun tulin kopparista linjapelaajaksi. Silloin joutui ja sai alkaa miettiä peliä vähän eri tavalla, kuin mitä oli siihen mennessä tottunut. Se on tukenut oikeastaan puolin ja toisin.

– Nythän A-poikien sarja lopetetaan. En ole ihan varma, mitä olen siitä mieltä. Toki hyviä pelejä junnut tarvitsevat, enkä ole ihan varma ovatko nuo niitä viimeisinä vuosina olleet. Tuntuu, että yhdellä jos toisella joukkueella vain kerätään peliin ne 12 pelaajaa, ketkä nyt saadaan, kun on vähän pakko.


– Vahvuuteni pelinjohtajana on varmasti se, että olen niin lähellä peliä, kun itsekin pelaa. Ymmärtää sitä peliä vähän eri tavalla. On siinä kuitenkin omat juttunsa ollut opetella ja hakea sitä pelityyliä, että miten tykkää pesäpalloa pelata. Toki siihen myös vaikuttaa se joukkue, ketä on pelaamassa.

– Kiinnostus siihen hommaan ei ainakaan ole hiipunut siitä, jolloin siihen lähdin.

Hyppäys pelinjohtohommiin ei aina ole ollut Lammilan ajatuksissa, vaan se tapahtui jopa hieman vahingossa. Lopulta kipinä syttyi ja nyt Loimaalta kotoisin oleva Lammila on johtanut peliä Koplassa jo kahdeksan vuoden ajan.

– Olisiko se ollut 2011, kun oli joku satunnainen B-poikien peli ja kaksi tuntia ennen peliä kysyttiin, että menetkö pelinjohtajaksi. Jotenkin tuohon tyyliin se ensimmäinen kerta tuli. Siihen samaan saumaan sattui myös akatemiavalmennus ja samalla aloitin lajivalmentajatutkinnon.

– Kyllähän siinä Pitkäsen “Eko” oli vahvasti suuntaan näyttämässä ja avaamassa, että mikä olisi mahdollista. Siitä sitten löytyi hyvä tie.

Lopulta A-pojat valikoitui Lammilan joukkueeksi, sillä kyseisen sarjan pelit rakennetaan yhteensopiviksi Superpesiksen sarjaohjelman kanssa ja pelipäivät ovat aina eri pelipäivinä.

– Ensimmäisen vuoden olin Suomensarjassa pelinjohtajana, mutta A-pojat on siitä parempi, että se soljuu paremmin Superpesiksen peliohjelman kanssa. “Suomaria” pelataan aina viikonloppuisin, mutta A-poikien pelit ovat aina eri pelipäivinä, kuin Superin matsit. Sen takia olen ajautunut juuri A-poikiin, vaikka samoja poikia pelaa molemmissa.

Pelinjohtouraa Lammila on myös alkanut miettimään pidemmälle. Tavoitteet ovat myös selvät; johtaa peliä Superpesiksessä, mutta väkisin hän ei hommaan halua lähteä.

– Olen miettinyt myös uran tekemistä ja varsinkin nyt kun tämä kupla on puhkeamaisillaan, niin olen pohtinut, että kai sitä pitäisi jotain oikeita töitäkin tehdä, koska se on kuitenkin aika epävarma eläkeammatti. Kyllä se silti on mielessä, että jos peliä johdan, niin haluan tehdä sen Superpesiksessä, mutta en ehdoin tahdoin.

– Joukkueen pitää olla sellainen, joka haluaa eteenpäin. En sano, että pitäisi heti mestaruudesta pelata, mutta sen takia en halua lähteä pelinjohtajaksi, että saa olla pelinjohtaja. Tavoitteellisessa toiminnassa haluan olla mukana.

Lammila ei myöskään ole poissulkenut ajatusta, että johtaisi joskus peliä KPL:n Superpesis-joukkueessa. Suoraan pelihommista hän ei välttämättä kuitenkaan haluaisi siihen hypätä.

– Tietysti miksei, mutta ei ehkä ihan saman tien. Koen, että hyvä olisi olla hetken sivussa, koska tässä on kuitenkin 11 vuotta tullut oltua mukana. Ei tietysti kovin pitkään voi olla, ettei aivan vieraannu lajista.

– Olisihan se hieno jossain vaiheessa kuitenkin Koplan peliä johtaa Superpesiksessä, Lammila päättää.

​TOIMISTON TAVOITAT:

Kouvolan Pallonlyöjät ry.
Salpausselänkatu 40, 3. kerros
45100 KOUVOLA
Puhelin: 040 358 6719
toimisto(at)kouvolanpallonlyojat.fi

​TOIMISTO AVOINNA:

Maanantai - Torstai
10:00 - 15:00

Viikonloppuisin
Suljettu

  • Facebook
  • Twitter
  • YouTube
  • Instagram