KPL:n valmennustiimi täydentyi syksyn aikana, kun Ari Pakarinen ja Antti Järvinen tulivat siihen mukaan. Pakarinen vastaa juoksuvalmennuksesta ja Järvinen fysiikkavalmennuksesta.
Pieksämäellä syntynyt 49-vuotias Pakarinen on entinen pikajuoksija, jonka meriittilistalta löytyy vuonna 1994 juostu 100 metrin Suomen ennätys 10,42. Pakarinen voitti omalla urallaan 100 metrin Suomen mestaruuden vuosina 1994 ja 1996 sekä 200 metrin mestaruudet 1993, 1995 ja 1996. Pakarinen edusti Suomea vuonna 1994 Helsingin EM-kisoissa, jossa hän selviytyi 200 metrin välieriin.
– Yleisurheilijoiden valmennus loppui syksyllä, kun nuoret lähtivät opiskelemaan ja itsellä oli vähän sellainen hengähdysvaihe. Sburaturan Stefan soitti alkusyksystä ja lopulta tämä kombinaatio houkutteli. Pesäpallossa juoksemisella on selkeästi merkitystä. Päälaji on pesäpallo ja mulla on tää nopeusosio ja se kuulosti tässä paketissa mielenkiintoiselta, Pakarinen kertoo.
KPL oli viime kaudella yksi Superpesiksen nopeimmista joukkueista
Pakarisen ensivaikutelma KPL:n joukkueesta on positiivinen.
– Paljon ihmisiä ja uusi kokonaisuus, siinä on kyllä paljon tekemistä. Hyvin positiivisella mielellä olen katsonut toimintaa. Kun urheilijoiden kanssa on tekemisisissä, niin se on aina hyvä lähtökohta tekemiselle. Pelurit kyllä ymmärtävät mitä harjoittelu on.
Harjoitteluun Pakarinen on tuonut uusia ärsykkeitä, mutta korostaa rentouden merkitystä juoksussa. Pakarinen puhuu mielellään rennosta maksimisuorituksesta, jossa suorituksesta otetaan pieni ripaus tehoja pois, jotta pelaajat jaksavat juosta enemmän ja nopeammin. Pelikentällä juoksua ei pitäisi enää miettiä.
– Nopeusharjoittelu on sinällään samanlaista, mutta pesäpallossa ei voida harjoitella kuin pikajuoksijat harjoittelevat. Tässä pitää juosta monta kertaa nopeasti, yleisurheilijalle riittää kolme kertaa illassa parin tunnin välein juostava veto. Se vaatii sillä tavalla eri määrän tekemistä. Pelaajien pitää pystyä juoksemaan kiihdytyksiä paljon, siellä on mentävä kovaa vauhtia suht lyhyitä matkoja myös väsyneenä, Pakarinen pohtii pesäpallon ominaisuuksia.
Melko usein juoksu sijoitetaan pesäpallossa etenijöiden tehtäväksi. Todellisuudessa ulkopelaajat joutuvat juoksemaan ja liikkumaan etenijöitä monipuolisemmin.
– Mahdollisimman moneen suuntaan pitää olla kropan valmis toimimaan. Baana ei ole suora, eikä sitä voi juosta, vaikka silmät ummessa.
Pesäpallo tuo omat haasteensa myös juoksuharjoitteluun
KPL:n talvikausikin on kääntymässä siihen pisteeseen, että laji alkaa tulla kuvioihin enemmän ja enemmän. Joukkueen uusi vuosi alkoikin tiukalla useamman päivän leirityksellä, jossa laji painottuu aiempaa enemmän.
– Lajiin liittyy niin monentyyppistä harjoittelua. Ei voida mennä juoksun ehdoilla, kun lajina on pesäpallo.
Omalta uraltaan Pakarinen on napannut mukaansa tärkeimmän opin valmentajaltaan.
– Oma valmentaja oli sellainen, että hän pyrki tekemään itsensä tarpeettomaksi. Että urheilija itse kertoo, onko tämä hyvä. Nuorimmat urheilijat voivat tuntea, että nyt riittäisi, mutta eivät ehkä kehtaa sanoa, kun muutkin tekevät. Se on niin kuin joku merkki, että enkö pärjääkään tässä, vaikka kyse ei ole millään tavalla siitä, Pakarinen miettii kokemuksen merkityksestä.
Pakarisen mukaan KPL:n harjoittelu on aikataulussa
Pakarisen omat pesäpallokokemukset liittyvät juniorivuosiin. Viime kausina Pakarinen on ollut säännöllinen vieras KSS Energia Areenan lehtereillä.
– Aikanaan junnuna pelasin ja seurasin pesistä. Mutta ei muuten ole sillä tavalla tuttu. Jyväskylän opiskeluajoilta on tuttuja pesäpalloilijoita. Luoman Valtteri ja Eskelisen Jesse olivat lukiossa akatemiassa, nytkin on nuorempia pesäpalloilijoita mukana, vuodesta 2001 Kuusankoskella opettajana työskennellyt Pakarinen pohtii.
Peli kertoo lopulta tulokset
KPL:n valmennuspuolella syksy oli muutosten aikaa, kun viuhka vaihtoi Eero Pitkäseltä Matti Iivarisen käsiin. Alajärvellä asuva Iivarinen on joukkueen mukana vain leiriviikonloppuisin, kakkospelinjohtaja Jukka Mäkisellä on arjen pyörittämisestä aiempaa isompi vastuu. Samalla mukaan tulivat Pakarinen ja Järvinen. Potoskavaaran pomppukone Antti Järvinen on tosin monelle KPL:n pelaajalle tuttu jo aiemmilta kausilta.
– Omasta näkökulmasta tilanne on koko ajan enemmän selkeytynyt. Homma on ihan aikataulussa. Iivarisen Matilla on varmasti omat haasteet, kun on muualla. Järvisen Antin kanssa keskustellaan siitä, mihin linkitetään nopeutta ja nopeusvoimaa. Yritän itse pysyä tässä juoksemisessa ja siihen liittyvissä asioissa. Matti antaa meille vapaat kädet, täällä tietenkin nähdään. Matti soittelee ja keskustellaan siitä, mille asiat näyttävät. Matti käy keskusteluja myös pelaajien kanssa nopeusharjoittelusta. Jos tulee ongelmia, niin varmaan siinä kohtaa sitten keskustellaan enemmän, Pakarinen kertoo valmennuksen rooleista.
Nyt käynnissä olevalle leiriviikonlopulle Pakarinen on tehnyt omat suunnitelmansa. Se miten suunnitelmat pitävät, on vielä arvoitus.
– Nopeusharjoittelussa on tärkeintä nopeuden lisäksi se, että miehet pysyvät terveinä. Leirirasitustakin pitää kuulostella. Mennäänkö paperille luodulla sapluunalla vai onko järkevämpi jotakin fiksata sen suhteen. Paperille tehdyt ohjelmat ovat vain paperille tehtyjä.
Tulevaan kesään pesäpallojoukkueen mukana Pakarinen suhtautuu maltillisen innokkaasti.
– Kesällä osa on huoltavaa ja osa täsmätekemistä. Se pitää katsoa pelirasituksen mukaan. Pelaajien rooli juoksun suhteenkin on hyvin erilainen.
– Peli kertoo sitten lopulliset tulokset ja se on ainoa ratkaiseva tekijä. Juoksu on vain yksi osa sitä, Pakarinen päättää.