Kopla pelaa kahden ottelun viikolla yhden pelin vieraissa sekä yhden kotona. Viikko alkaa vieraspelillä Alajärven Ankkureita vastaan.
KPL:n härkäviikot jatkuvat, kun joukkue pelaa tiistai-iltana neljännen ottelun viikon sisään. Mustakeltaiset matkaavat legendaariselle Kitron pesäpallostadionille, missä se saa vastaansa Alajärven Ankkurit.
– Se on yksi peli muiden joukossa, mutta yhtä paljon siihen pitää keskittyä, kuin esimerkiksi edelliseen Vimpeli-peliin. Joka kerta, kun pelikamat vedetään niskaan, niin voittamaan lähdetään. Uskon, että Ankkurit pelaavat omalla kotistadionilla paremmin kuin vieraissa. Ennakkoon tietysti vähän heikompi vastustaja, mutta hakevat varmasti yllätyksellisyydellä voittoja yksittäistä tilanteista ja jaksosta. Siihen meidän pitää olla valmiina, Iiro Nokkala ennakoi.
Nokkala myös nostaa esiin, että Koplan peleissä on sattunut viime peleissä kaikenlaista, eikä ikinä tiedä mitä seuraava ottelu tuo tullessaan.
– Sillä lailla hassut fiilikset lähteä pelaamaan, kun meidän peleissä kentällä on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista. Välillä meidän peli on pysynyt hetken kasassa, mutta sitten taas hajonnut ihan totaallisesti. Ikinä ei voi olla varma, että mitä seuraava tilanne tai peli tuo.
Nokkala on pelannut viimeiset ottelut jokerina, kun Sasu Toikka palasi loukkaantumisten kirjoilta takaisin omalle paikalleen sieppariksi. Kauden aikana Nokkalalle on tullut tutuksi niin kakkospolttajan kuin siepparinkin tontit.
– Oma peli on sujunut ihan hyvin. Tietysti, kun Oulusta palasin, niin heti oli kaksi peliä kolmonen hihassa. Silloin oli iso vastuu ja onnistumisia tuli. Sitä olen koittanut jatkaa. Nyt olen pelannut jokerina, joka ei ehkä itselleni ole se omin paikka. Siihen on ollut hieman vaikea totutella, kun olen yleensä ollut myös ulkokentällä mukana. Omasta mielestäni olen kuitenkin pystynyt oman ruutuni hoitamaan mallikkaasti.
– Pelirytmistä on välillä ollut vaikea saada kiinni, kun tilannetta tulee sen verran vähemmän, verrattuna alkukauteen.
Sunnuntaina Vimpelin Vetoa vastaan Nokkala kirjautti yhden lyödyn juoksun, joka syntyi hienolla näpäytyksellä. Santeri Löppönen toi lyönnillä juoksun kotiin.
– En useinkaan ajattele, että mitä lyön, kun menen lyömään, vaan annan flow’n viedä. Nyt kävi samalla tavalla. [Janne] Heimonen antoi väärän ja [Matti] Iivarinen laittoi merkin päälle ja sitten se ratkaisu tuli ihan selkärangasta. Syöttö, kun nousi, niin en ollut päättänyt mitä lyön.
– Päädyin keskipieneen, joka sattui olemaan hyvän mittainen. Hieman olisi voinut vielä olla lyhyempi, mutta “Löppö” tuli hyvin. Nyt en vetänyt mitään ässää hihasta, mutta näköjään ne perusratkaisutkin välillä riittävät. Vedon ulkokenttä myös vähän nukahti siinä.
Nokkala on tullut tunnetuksi toinen toistaan upeammista taitolyönneistä, nyt sellaista ei kuitenkaan nähty. Nokkala epäileekin, että piilikö yllätyksellisyys juuri siinä.
– Ehkä se yllätyksellisyys olikin tällä kertaa se, ettei tullut mitään vempautustaitolyöntiä, vaan menin ihan peruspienen kautta, minkä pystyin pitämään piilossa. Ehkä se tuli heille yllätyksenä, että osaan lyödä ihan peruspienenkin, Nokkala virnistää.
תגובות