Petri Hypénin mukaan kuvassa yhdistyy kaksi rakasta asiaa: KPL ja KooKoo
KPL:n nettisivuilla nostetaan kuukausittain esiin persoonia, jotka ovat tehneet jo pitkään hyvää työtä seuran eteen. Tammikuussa ääneen pääsee Kouvolan urheilutapahtumien vakiokasvo Petri Hypén.
Tutustu myös: Kuukauden kasvo Juuso Ilander
Oli vuosi 1992, kun Petri Hypén keksi, että on aika lähteä katsomaan Kouvolan Pallonlyöjien ottelua. Joukkueella meni tuolloin synkästi, sillä Superpesis oli vaihtunut laihojen vuosien aikana suomensarjaan. Se ei kuitenkaan haitannut.
Nyt Hypén on ollut KPL:n tukena jo miltei 25 vuotta.
– Se on kai jonkinlainen elämäntapa. Olen aina tykännyt seurata urheilua, hän hymyilee seuran värejä kantaen.
– Toiset rassaavat autoja ja toiset tekevät pitsitöitä, mutta minulle se harrastus on urheilu. Tässä saa olla ihmisten kanssa.
Hypén tietää mistä puhuu, kun kyse on urheilusta. Intohimoinen kouvolalaisen urheilun kannattaja on kaksinkertainen penkkipunnerruksen maailmanmestari ja kuusitoistakertainen SM-mitalisti. Uraan mahtuivat myös Tokion paralympialaiset.
Hän myös valmentaa lupaavaa ratakelaajaa Niko Ristirantaa, jonka tähtäimenä ovat 2020 paralympialaiset. Voimailija jättää kelaamisessa kisaamisen mielellään lajin paremmin taitaville urheilijoille.
– Tässä on huumoriakin mukana, mutta jäin joskus sadan metrin kelauksessa Leo-Pekka Tähdelle sen sata metriä. Hän oli jo melkein maalissa, kun pääsin vasta alkuun. Penkkipunnerrus ja voimalajit ovat aina olleet minun juttuni, 55-vuotias veistelee.
Uran päätyttyä kouvolalaisesta on tullut urheilutapahtumien vakiokasvo. KPL:n lisäksi sydäntä lähellä ovat muun muassa KooKoo, Kouvot ja Kouvottaret, joiden kausikortteja hän kantaa ylpeänä lompakossaan.
– Olen vuosien varrella huomannut, että kyllä täällä pelataan ilman minuakin. Aikoinaan oli sellainen sanonta, että kun tuomarit, pelaajat ja Pete ovat kentällä, peli voi alkaa, hän naurahtaa.
“Yleisön tuki on tärkeää”, sanoo Hypén
Otteluita on kertynyt jo niin monia, että lukumäärää on vaikea arvioida. Hypén tahtoo olla aina omiensa tukena, ja hän onkin lähtenyt joihinkin vieraspeleihin kannustamaan Koplaa.
– Olen itsekin urheillut, joten ymmärrän, kuinka tärkeää muiden tuki on. Ei niitä hommia yksin tehdä.
– Kun asuin Kuusankoskella, tulin joskus hulluna kelaamalla katsomaan peliä. Matka ei ole mikään este.
Kouvolalainen seisoo todella sanojensa takana. Vaikka kentällä pelattiin suomensarjaa, kannustaminen oli silti tärkeää.
– Kyseessä oli kuitenkin KPL. Minun kannustamiseeni ei vaikuta se, onko joukkue kakkossarjassa vai missä. Tärkeintä on, että saa tsempata.
Ylävitosia ja omia junioreita
Neljän synkän kesän jälkeen KPL nousi Ykkössarjaan syksyllä 1996. Paluu Superpesikseen kahta vuotta myöhemmin on yksi Hypénin parhaista hetkistä, vaikkei hän sitä todistanutkaan omin silmin.
– Voitot ja nousut ovat parhaita muistoja. Pesäpallomokani on kuitenkin se ottelu, jossa KPL nousi takaisin Superpesikseen. Olin silloin katsomassa harjoituspeliä jäähallissa, vaikka vieressä pelattiin täyttä häkää elämästä ja kuolemasta.
– Olen kuitenkin puolustellut itseäni sillä, etteivät varusteeni olleet kunnossa. Silloin oli huono ja sateinen keli. Nykyään asiat ovat kuitenkin kunnossa, joten kelit eivät haittaa, hän tarkentaa.
25 vuodessa ajat ovat muuttuneet paljon. Hypénin mukaan urheiluun on tuotu mukaan paljon viihdettä, kuten oheistapahtumia ja kattavia myyntikojuja. Hänelle keskiössä on kuitenkin aina ollut peli.
– Kun lähden pesäpallo-otteluun, lähden tsemppaamaan joukkuetta. Oman porukan takana ollaan hyvinä ja huonoina päivinä. Jos sieltä tulee tappio, uutta putkeen. Voiton jälkeen on mukavaa kelata tyytyväisenä kotiin, kun jätkillä menee hyvin.
Vuosiin mahtuu toki myös synkempiä hetkiä.
– KPL:n naisten joukkueen lopettaminen harmitti. Kannustin heitä kaksi kesää, joten oli harmi, ettei superpesisjoukkuetta saatu pystyyn, Hypén muistelee.
2010-luvun Koplassa tosifanin mieltä lämmittävät etenkin omat juniorit. Monet kasvot ovat tuttuja jo vuosien takaa, joten kehityksen näkeminen ilahduttaa.
– Olen nähnyt monet nykyisistä pelaajista aivan pieninä, mutta nyt he ovat tulossa Superpesikseen. Jokaiselle paikalle ei tietenkään löydy vahvuuksia omista junioreista, mutta silloin otetaan apuja muualta. Pidän nykymenosta.
“Lähden tsemppaamaan joukkuetta. Oman porukan takana ollaan hyvinä ja huonoina päivinä.”
KPL:n nuoret ovat niittäneet menestystä viime vuosina paljon. Yksi Hypénin hienoimmista muistoista liittyy juuri tulevaisuuden lupauksien voittokulkuun.
– Muistan, kun juniorit voittivat Pitkäsen Eeron johdolla mestaruuden Vimpelissä. Olin silloin Kouvolassa bussia vastassa, ja tuntui hyvältä läpätä ylävitoset koko joukkueelle. Näin jotain aivan uutta, hän muistelee A-junioreiden vuoden 2010 kultaa.
Tulevaa kesää kouvolalainen odottaa jo suurella innolla, sillä joukkueen runko koostuu pitkäaikaisista KPL-pelureista. Kenttien vakiokasvolla on myös terveisiä lähetettävänään.
– Pete toivottaa aina junioreista konkareihin asti kaikille oikein hyvää pesiskesää!
teksti: Anni Saarela kuvat: Anni Saarela (Hypén), Jukka Rasimus
Коментарі