Juha Korhonen nousi kaikkien aikojen 9:nä pelaajana 500 ottelun rajan yli tiistaina
Tiistaina Hyvinkään Tahkoa vastaan pelattu ottelu oli Juha Korhoselle 500. Superpesiksessä. Itse ottelu ei kuitenkaan jättänyt juhlittavaa Tahkon vietyä pisteet itselleen jaksolukemin 0-2 (0-2, 4-8). Ottelun jälkeen vaihtopenkille istuutui mietteliäs mies.
– Tänään ei luistanut oikein mikään. Kaverin linja pelasi lähellä ja kun kovia lyöntejä ei saatu tippumaan väliin, ei ollut mahdollisuuttakaan saada juoksuja. Joskus käy näin. Mutta tämä oli hyvä opetus, että asenne pitää olla kohdallaan jos haluaa pärjätä, Korhonen sanoo.
Juha Korhonen on kautta aikain yhdeksäs 500 ottelua pelannut pelaaja. Huonosti menneen ottelun jälkeen ei saavutettu merkkipaalu kuitenkaan päässyt ajatuksissa vielä arvoiseensa asemaan.
– Kertoohan tuo määrä, että pitkään on mukana oltu ja kohtuullisen terveenä pysytty. Ei tällaisen pelin jälkeen vaan fiilikset kovin kaksiset ole. Ehkä sen joskus myöhemmin ymmärtää paremmin, miten paljon on tullut pelattua, Korhonen kuvailee.
18 vuotta Superpesistä
Korhonen debytoi Superissa vuonna 1999 kasvattiseurassaan Tahkossa. Jo tuolloin, 18-vuotiaan Korhosen mielessä iti haave menestyksestä. Ja paljon hän on myös saavuttanut.
– En kuvitellut silloin nuorena, että pelaisin näin pitkän uran. Katsotaan nyt kauanko tämä jatkuu. Sen ainakin lupaan, että vähemmän vuosia on edessä kuin takanapäin, mies naurahtaa.
Juha Korhonen kantaa jokeripaitaa Koplassa
Menestystä on myös tullut. Muun muassa Suomen mestaruus 2007, 10 Itä-Länsi -ottelua ja vastikään rikottu 800:n lyödyn juoksun raja. Jos kuitenkin olisi mahdollista palata ajassa taaksepäin, löytyisi nuorelle Korelle muutama kokemuksen tuoma neuvo.
– Treeneissä painottaisin toistomääriä. Toisaalta jalat eivät ole koskaan olleet kaksiset, joten ehkä nopeuspuoleen olisi voinut nuorena panostaa. Toki olisi kiva, jos olisi jo silloin ollut ulkokentällä käytössä ne tiedot vastustajista mitä on nyt, Korhonen tuumii.
Tähänastisen uran varrelle on kertynyt paljon hienoja hetkiä. Muistoista kaksi nousevat ylitse muiden.
– Suomen mestaruus 2007, sekä käsittämätön kausi 2012 kokonaisuudessaan. Miten keväällä pelattiin hyvin ja sitten valitettava, käsittämätön Hyvinkään ampumatragedia, ja paluu kentälle sen jälkeen. Miten kausi sekä joukkueena, että henkilökohtaisesti loppujen lopuksi meni. Nämä eivät unohdu koskaan.
Peliä paineen alla
Korhonen pelaa Koplan kotiuttajajokerina. Roolin tuoma vastuu on kova ja odotukset lautasen ääreen astuessa aina suuret. Kotiuttaja on kuitenkin päässyt sinuiksi paineen kanssa.
– Siinä vaiheessa kun menen lyöntipaikalle, yritän sulkea kaiken muun pois. Keskittyä vain palloon ja omaan tekemiseen, sekä luottaa, että oma paras riittää. Jos kaveri tekee kentällä paremman suorituksen, sille ei voi mitään. Pikkuhiljaa olen saavuttanut sen, että en tuskaile vaikka aina ei osuisikaan. Se kuuluu pelin luonteeseen, Korhonen kuvailee.
Palo pelaamiseen ei ole Korhosella hiipumassa. Uraa jatkamaan ajaa edelleen halu menestyä ja tavoite on selkeä.
– Suomen mestaruuden haluan uusia. Tänä vuonna siihen on täydet mahdollisuudet ja sen eteen tehdään joukkueena kaikkemme, että se myös saavutetaan. Mikään ei kuitenkaan tule helpolla, Korhonen summaa.
“Kore” jahtaa toista mestaruutta
Päätökseensä siirtyä 17 Tahkossa pelatun vuoden jälkeen Kouvolaan, Korhonen on ollut tyytyväinen. Omaan suorittamiseensa kotiuttaja kuitenkin kaipaisi lisää tasaisuutta.
– Kouvolasta ei ole negatiivista sanottavaa, olen ollut tyytyväinen niin pelimielessä kuin muutenkin. Oma suoritustaso ei ole pelitilanteessa ollut vielä sitä mitä haluan, mutta välillä tulee oltua liiankin ankara itselleen. Pitäisi vaan luottaa, että se mitä treeneissä on pystynyt suorittamaan, siirtyy myös pelikentälle, Korhonen tuumii.
Turha Koren on osuuttaan joukkueen menestykseen kuitenkaan vähätellä, sillä lyötyjä juoksuja on tällä kaudella kertynyt jo komeat 1+60. Ja lisää tullaan varmasti näkemään.
KPL:n ottelut jatkuvat torstaina Alajärvellä. Ylempi jatkosarja alkaa sunnuntaina. Tarkempi otteluohjelma selviää torstain kierroksen jälkeen.
teksti: Jenni Uosukainen kuvat: Teemu Parta